Kansainvälisesti arvostettu oopperalaulaja (Helena Juntunen) on matkalla Itävallan Graziin kohti tuhoon tuomittua produktiota. Lentokentällä työskentelevä baarimikko (Kari-Pekka Toivonen) haikailee toteutumattomien jazzkeikkojen perään. Nämä toisilleen vieraat hahmot jakavat terminaalin mystisessä välitilassa lyhyen, mutta unohtumattoman hetken. Vilpittömän huumorin ja railakkaan kaihon läpi he pohtivat unelmia ja todellisuutta, esiintymisen riemua ja kauhua, julkista kritiikkiä, Sydneyn oopperatalon akustiikkaa, baarin pianistia, oopperan kummallisuutta sekä työtä, joka on joskus liikaa.
Tarinaa kuljettavat maamme arvostetuimpiin säveltäjiin lukeutuvan Iiro Rantalan uudet sävellykset. Luvassa on rytmikkään tarttuvia melodioita, joita Rantalan ja Juntusen kanssa lavalla tulkitsevat huikeat muusikot Jukka Perko (saksofoni) ja Ville Herrala (basso).
Helena Juntusen ja Petri Tammisen kirjoittamaan elämäkertaromaaniin Joskus liikaa, aina liian vähän (Otava/2023) pohjautuva esitys sai kantaesityksensä 1.10.2025 Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Esityksen libreton on kirjoittanut nuoren polven palkittu kärkikirjailija Antti Rönkä ja sen ohjaa Kari-Pekka Toivonen.
Joskus liikaa, aina liian vähän kertoo tunnistettavan tarinan loisteesta, ihailusta, vastoinkäymisistä ja siitä, kuinka noustaan aina uudestaan.
Tekijät
Alkuperäisteksti: Helena Juntunen ja Petri Tamminen
Käsikirjoitus ja sanoitukset: Antti Rönkä
Ohjaus: Kari-Pekka Toivonen
Sävellys: Iiro Rantala
Lavastus-, valo-, ja äänisuunnittelu: Max Marshall
Rooleissa: Helena Juntunen ja Kari-Pekka Toivonen
Muusikot: Iiro Rantala (piano), Jukka Perko (saksofoni) ja Ville Herrala (basso).
Joskus liikaa, aina liian vähän -esityksiin saatavilla Show & Dinner -liput. Show & Dinner -lippu sisältää teatterielämyksen lisäksi kolmen ruokalajin illallisen. Illallinen tarjoillaan ravintola Bistro K:ssa ennen esitystä.
”Helena Juntunen loistaa omassa tarinassaan. Tunneskaalaa riittää väsymyksestä riehakkuuteen ja herkkyydestä lähes roisiuteen. Iiro Rantalan musiikki soi esityksessä lähes koko ajan. Se on onnistunut kokonaisuus vaihtelevia tyylejä vahvoista jazz-vaikutteista musikaaleihin.”
”Joskus liikaa, aina liian vähän on Helena Juntusen oma pienoisooppera, jossa hän pääsee hetkittäin ravistelemaan myös oman äänifakkinsa rajoja, leikittelemään kirjassa esittämällään kuvauksella laulajan ruumiinosista ja monista kuolemista ja vertailemaan oopperalaulajan uraa huippu-urheilijan uraan.”
”Esitys on avoin, rehellinen, osittain jopa riipaiseva. Katsojalle välittyy hyvin, miten oopperalaulaja kokee murskakritiikin, millainen valta lehden kriitikolla on, miten vereslihalle kritiikki voi saada herkän taitelijan, miten joka esityksessä pitää onnistua 100-prosenttisesti. Joskus liikaa, aina liian vähän on tasokas esitys, jota voi suositella myös sellaisille, jotka eivät ole koskaan käyneet katsomassa oopperaa ja ovat jopa vältelleet tätä taidemuotoa.”
”Juntusen karisma pitää yleisön hyppysissään. Oopperalaulu helisee mutta toimii myös kontrastina, sillä Iiro Rantalan musiikki on ei-klassista. Fyygeli-kontrabasso-saksofoni-trion hiottu soitto myötäilee laulujen täpäkkää tarinointia, ja samalla kaikkien tekninen osaaminen saa tilaa. Kohokohtia on monia, esimerkiksi oopperatyyliä luonnehtiva ”Överiä”-laulu jää mieleen, ja Kari-Pekka Toivosen jylhä lauluosuus yllättää.”
”Ihan huikeat tunnelmat. Tämä oli käsittämättömän hieno produktio. Aika meni ihan siivillä. Mä en käsitä, miten Helena jaksaa olla lavalla noin energisenä ja upeena koko ajan ja koko tuo työryhmä, Kari-Pekka, Iiro, kaikki muusikot. Huikea kokonaisuus. Olen todella vaikuttunut. Miten laadukasta musiikkiteatteria me tehdään, todella hienoa!”
– Gita Kadambi
”Överin suvereenia! Toisaalta en voi mitään muuta Helenalta odottaakaan ja tuolta poppoolta. Tässä näkyi, mitä ooppera parhaimillaan on ja pahimmillaan. Koskettavaa, rajua, riehakasta. Tiimityötä, mikä näkyi tänäkin iltana lavalla. Tiimityötä se on parhaimmillaan, kiitos ja onnea, ihan mahtava esitys!”
– Mari Palo
”Oon valtavan liikuttunut ja innostunut. Ensinnäkin siksi, kun näen, että nainen ottaa elämällään ja työllään haltuun näyttämön. Se on mun sukupolvelle valtava asia, että me saamme nähdä tämmöistä. Ja sitten, kuinka Helena on humoristinen, viiltävä ja tarkka siinä työssään. Antti Röngän teksti on tosi vaikuttava minusta ja miten tämä on tehty. Muusikot soittaa aivan fantastisesti ja sävellykset on mahtavia. Oon vaan täynnä sellaista kuplivaa energiaa ja liikutusta.”
– Sirpa Kähkönen
”Huippuunsa vietyä hienomotoriikkaa, se on ihan päällimmäisenä tunteena. Tämä vie ihan sanattomaksi. Koska siellä on huippuihmiset lavalla ja aina, kun on hyvää taidetta, niin sitä on helppoa katsoa. Sitä ei edes tajua, mikä työ siinä on takana. Tässä on hienoja humoristisia välähdyksiä ja sitten yhtäkkiä katsoja tuntee olevansa kuin woodoo-nukke, jota pistetään aika syvälle.”
– Kari Paukkunen
”Oon ihan häkeltynyt. Tämä oli niin sairaan hyvä, että mun on pakko pakottaa koko lähipiiri katsomaan, kun tää näytös lähtee käyntiin tästä. Superhyvä!”
– Eero Lehtimäki
”Aivan ihana. Riemastuttava ja koskettava. Tietysti näin taitelija- oopperakollegana niin erityisen tällainen vertaistuellinen ja terapeuttinen vaikutus! Luin jo kirjan ja odotin tätä innolla ja tollainen combo taitelijoita lavalla, niin eihän mitään muuta voi tulla kuin superlaatua. Oli ilo kuunnella, katsoa ja elää mukana. Sai itkeä ja nauraa!”
– Johanna Rusanen
”Oli aivan ihanaa istua eturivissä ja kuunnella ja katsella hyvin omaperäistä ja sivistävää teosta. Huipputekijöiden karisma ja energia välittyi. Näin esiintyjänä harvoin pääsee katsomaan mitään esityksiä, mutta nyt sattui olemaan vapaa ilta. Tästä sai hirveän paljon inspiraatiota ja ideoita ja tämä oli myös lohduttava teos.”
– Martti Suosalo
”Helena oli super. Tuollaista hyvin henkilökohtaista ja mahtavaa heittäytymistä. Mahtava bändi, hienot Jukka Perkon soolot. Ihan niitäkin varten olisi pelkästään voinut tulla ja tietenkin korvamatoja pullollaan tämä teos.”
– Marzi Nyman ”Kiehtova läpileikkaus erään oopperalaulajan elämästä ja uskomattoman karismaattinen ja valovoimainen Helena Juntunen. Huikeaa, nautin!”
– Hanna Vahtikari
”Uskomaton ammatti tämä oopperalaulajan ammatti. Toi esitys on kova suoritus vetää kokonaan. Kiinnostava!”
– Pirkko Saisio
Kuvat
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Kari-Pekka Toivonen ja Helena Juntunen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Jukka Perko ja Helena Juntunen
Joskus liikaa, aina liian vähän_Kuvaaja Tero Vihavainen_Kuvassa Helena Juntunen ja Kari-Pekka Toivonen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_ kuvassa Iiro Rantala, Helena Juntunen, Ville Herrala ja Jukka Perko
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Helena Juntunen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Helena Juntunen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Ville Herrala, Jukka Perko, Helena Juntunen ja Kari-Pekka Toivonen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Ville Herrala, Jukka Perko ja Helena Juntunen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Helena Juntunen ja Kari-Pekka Toivonen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Iiro Rantala, Ville Herrala, Jukka Perko, Helena Juntunen ja Kari-Pekka Toivonen
Joskus liikaa, aina liian vähän_kuvaaja Tero Vihavainen_kuvassa Helena Juntunen
Arviot ja katsojakommentit
”Tähtisopraano Helena Juntunen teki elämästään esityksen, joka valloitti kriitikon ja yleisön!” ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Hannu-Ilari Lampila / HS
”Helena Juntunen loistaa omassa tarinassaan. Tunneskaalaa riittää väsymyksestä riehakkuuteen ja herkkyydestä lähes roisiuteen. Iiro Rantalan musiikki soi esityksessä lähes koko ajan. Se on onnistunut kokonaisuus vaihtelevia tyylejä vahvoista jazz-vaikutteista musikaaleihin.”
– Airi Vilhunen / Kirsin Book Club
”Joskus liikaa, aina liian vähän on Helena Juntusen oma pienoisooppera, jossa hän pääsee hetkittäin ravistelemaan myös oman äänifakkinsa rajoja, leikittelemään kirjassa esittämällään kuvauksella laulajan ruumiinosista ja monista kuolemista ja vertailemaan oopperalaulajan uraa huippu-urheilijan uraan.”
– Anne Välinoro / Kulttuuritoimitus
”Esitys on avoin, rehellinen, osittain jopa riipaiseva. Katsojalle välittyy hyvin, miten oopperalaulaja kokee murskakritiikin, millainen valta lehden kriitikolla on, miten vereslihalle kritiikki voi saada herkän taitelijan, miten joka esityksessä pitää onnistua 100-prosenttisesti. Joskus liikaa, aina liian vähän on tasokas esitys, jota voi suositella myös sellaisille, jotka eivät ole koskaan käyneet katsomassa oopperaa ja ovat jopa vältelleet tätä taidemuotoa.”
– Naiselo
”Juntusen karisma pitää yleisön hyppysissään. Oopperalaulu helisee mutta toimii myös kontrastina, sillä Iiro Rantalan musiikki on ei-klassista. Fyygeli-kontrabasso-saksofoni-trion hiottu soitto myötäilee laulujen täpäkkää tarinointia, ja samalla kaikkien tekninen osaaminen saa tilaa. Kohokohtia on monia, esimerkiksi oopperatyyliä luonnehtiva ”Överiä”-laulu jää mieleen, ja Kari-Pekka Toivosen jylhä lauluosuus yllättää.”
– Tuijata
”Ihan huikeat tunnelmat. Tämä oli käsittämättömän hieno produktio. Aika meni ihan siivillä. Mä en käsitä, miten Helena jaksaa olla lavalla noin energisenä ja upeena koko ajan ja koko tuo työryhmä, Kari-Pekka, Iiro, kaikki muusikot. Huikea kokonaisuus. Olen todella vaikuttunut. Miten laadukasta musiikkiteatteria me tehdään, todella hienoa!”
– Gita Kadambi
”Överin suvereenia! Toisaalta en voi mitään muuta Helenalta odottaakaan ja tuolta poppoolta. Tässä näkyi, mitä ooppera parhaimillaan on ja pahimmillaan. Koskettavaa, rajua, riehakasta. Tiimityötä, mikä näkyi tänäkin iltana lavalla. Tiimityötä se on parhaimmillaan, kiitos ja onnea, ihan mahtava esitys!”
– Mari Palo
”Oon valtavan liikuttunut ja innostunut. Ensinnäkin siksi, kun näen, että nainen ottaa elämällään ja työllään haltuun näyttämön. Se on mun sukupolvelle valtava asia, että me saamme nähdä tämmöistä. Ja sitten, kuinka Helena on humoristinen, viiltävä ja tarkka siinä työssään. Antti Röngän teksti on tosi vaikuttava minusta ja miten tämä on tehty. Muusikot soittaa aivan fantastisesti ja sävellykset on mahtavia. Oon vaan täynnä sellaista kuplivaa energiaa ja liikutusta.”
– Sirpa Kähkönen
”Huippuunsa vietyä hienomotoriikkaa, se on ihan päällimmäisenä tunteena. Tämä vie ihan sanattomaksi. Koska siellä on huippuihmiset lavalla ja aina, kun on hyvää taidetta, niin sitä on helppoa katsoa. Sitä ei edes tajua, mikä työ siinä on takana. Tässä on hienoja humoristisia välähdyksiä ja sitten yhtäkkiä katsoja tuntee olevansa kuin woodoo-nukke, jota pistetään aika syvälle.”
– Kari Paukkunen
”Oon ihan häkeltynyt. Tämä oli niin sairaan hyvä, että mun on pakko pakottaa koko lähipiiri katsomaan, kun tää näytös lähtee käyntiin tästä. Superhyvä!”
– Eero Lehtimäki
”Aivan ihana. Riemastuttava ja koskettava. Tietysti näin taitelija- oopperakollegana niin erityisen tällainen vertaistuellinen ja terapeuttinen vaikutus! Luin jo kirjan ja odotin tätä innolla ja tollainen combo taitelijoita lavalla, niin eihän mitään muuta voi tulla kuin superlaatua. Oli ilo kuunnella, katsoa ja elää mukana. Sai itkeä ja nauraa!”
– Johanna Rusanen
”Oli aivan ihanaa istua eturivissä ja kuunnella ja katsella hyvin omaperäistä ja sivistävää teosta. Huipputekijöiden karisma ja energia välittyi. Näin esiintyjänä harvoin pääsee katsomaan mitään esityksiä, mutta nyt sattui olemaan vapaa ilta. Tästä sai hirveän paljon inspiraatiota ja ideoita ja tämä oli myös lohduttava teos.”
– Martti Suosalo
”Helena oli super. Tuollaista hyvin henkilökohtaista ja mahtavaa heittäytymistä. Mahtava bändi, hienot Jukka Perkon soolot. Ihan niitäkin varten olisi pelkästään voinut tulla ja tietenkin korvamatoja pullollaan tämä teos.”
– Marzi Nyman
”Kiehtova läpileikkaus erään oopperalaulajan elämästä ja uskomattoman karismaattinen ja valovoimainen Helena Juntunen. Huikeaa, nautin!”
– Hanna Vahtikari
”Uskomaton ammatti tämä oopperalaulajan ammatti. Toi esitys on kova suoritus vetää kokonaan. Kiinnostava!”
– Pirkko Saisio